Jo oli reissu

Talviloma meni sitten aikas talvisissa tunnelmissa. Mutta silti perhokalastusreissu tuli tehtyä x-joelle. Kaverini Tommin kanssa olimme varanneet majoituksen keskiviikko illasta sunnuntai aamuun eli neljäksi kalastuspäiväksi.

Sääkartat eivät luvanneet mitään lämmintä säätä reissumme ajaksi x-joelle. Teimme suunnitelman sen mukaan kalastukseen. Torstai aloituspäivämme oli säätiedotteen mukaan paras sää kalastuksen suhteen. Niinpä päätimme suunnata joen alimmille koskille torstaina-aamuna.

Heräsimme ensimmäisenä kalastuspäivänämme ajoissa ja nautimme majapaikkamme hyvän aamupalan ja laitoimme perhokalastusvälineemme kuntoon. Sitten matkaan ja kohti kalastuskohdettamme. Tiesimme, että tie sinne oli suljettu routavaurioiden vuoksi. Olimme varautuneet kolmen kilometrin kävelyyn koskipaikalle. Ainut yllätys oli luminen tie, jossa ei ollut jäljen jälkeä ennen meitä. Pakkanen oli kovettanut lumen tielle ja se hidasti kulkua, sekä lisäsi hikipisaroita pipoissamme. Pääsimme perille n. 50 minuutin kävelyn jälkeen.

Perille päästyämme laitoimme Tommin kanssa kaksikätiset perhovapamme kuntoon ja aloitimme noin kello kahdeksan rauhallisesti kalastuksemme samalla tutkailimme jokea ja sen virtauksen kulkua. 

Aamun aloitus alkoi pilvisessä säässä ja mitään kontaktia emme saaneet joen taimeniin. Lasku, perhon vaihto ja takaisin kahlaamaan kolmiasteiseen jokeen. Olosuhteet veden lämmön puolesta eivät olleet kovin otolliset kalastukseemme ja odotuksiimme nähden. Kalastus jatkui ja aurinko alkoi tulla esiin pilvien välistä.

Yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Minulla tärppi ja taimen karkuun. Hetken päästä Tommilla hyvän kokoinen taimen siiman päässä mutta metri Tommista ja taimen pääsee karkuun. Hetken päästä minulla taimen siiman päässä ja saan kalan käsiini saakka. Kirkas n. 50 cm taimen pääsee jokeen takaisin jatkamaan vaellustaan. Tommilla taimen kiinni ja irti. Taas minulla taimen siiman päässä ja tuntuu vähän isomalta. Tommi haavi taimen haaviin ja 65 cm taimen pääsi takaisin jokeen.

Viisi tuntia jatkui meno joella kuin firman pikkujouluissa. Tapahtumia riitti joka lähtöön. Oli karkuutuksia ja onnistumisia niin paljon, että moista en ennen ole kokenut ja enkä varmaan tule kokemaan. Saalini oli kuusi taimenta viidessä tunnissa kooltaan 65- 50 cm välillä. Ei nyt mitään hirviöitä mutta taimenia silti.

Auringon hävitessä pilviverhon taakse ja tuulen yltyessä joki hiljeni täysin. Kolme päivää saimme tämän jälkeen heittää tyhjää vesisateessa ja tuulessa. Veden pinnan noustessa ja värjäytyessä ruskeaksi.

Kiva oli tutustua uusiin naamoihin joella ja nautia rennosta menosta heittoringissä. Tuli myös tutustuttua Visionin Xo Grapheneen14,2/9 koossa. On sen verran hyvä vapa, että aloin sekakäyttäjäksi. Heitto-ominaisuudet hyvät, kevyt ja kalan väsytyksessä toimi myös hyvin.

Tässä tämmöinen hätänen rapsa Tommin ja minun kalastusreissusta. Jos joku miettii millä perhoilla heitimme niin hottihetkessä kelpaisi miltei mikä vavaan. Oranssi, punainen ja keltainen perho toimi minulla hyvin.

Eipä tässä muuta kuin perhovermeet kuivumaan ja huomenna paluu sorvin ääreen loman jälkeen.

Mikä on tärkeintä perhokalastuksessa?

Tässä tapan aikaani lumisateen jatkuessa ulkona ja pähkäilen maailman menoa. Sodat eivät ole nyt mielessäni, vaan perhokalastus ja motiivit sen harrastamiseen. Miksi harrastan perhokalastusta ja kuinka tärkeää on saaliin saaminen minulle kalastaessani?

Sosiaalinen media on muuttanut kalastuskulttuuria hyvin paljon. Mitä isompia kaloja julkaistaan mediassa, niin sitä enempi saa tykkäyksiä kuvalleen. Mutta onko tämä ainut päämäärä kalastuksessa vai onko kalastukselle muita arvoja? Tätä olen miettinyt omalta kohdaltani viime aikoina.

Se mikä minut saa perhovapa kourassa kerta toisensa jälkeen joelle on monisyinen asia. Ensinnäkin olen lapsesta kalastanut jossain muodossa aina. Eli kalastus on veren perintö minulle. Lapsena ollessani kalastus toi pöytäämme lisäsärvintä, joka oli suuri rahallinen säästö isossa perhekunnassa. Mutta vuodet ovat vierineet ja maailma, sekä luonto on muuttunut 60 vuoden aikana hyvin paljon. Valitettasti kaikki kalakantamme ovat vesistöissämme kärsineet nykykehityksestä oli sitten kyse joki tai muu vesistö. 

Minulle perhokalastus on paljon muutakin kuin saalis. Suomen kaunis luonto, hienot kesä aamut auringon nousuineen ja tietenkin hyvät kaverit jokirannassa. Pakopaikka arjen kiireestä joen rauhaan on yksi tärkeä syy perhokalastukselleni. Tietysti on hienoa saada myös saalista joskus kalastusreissuilta,  mutta onko se loppuviimeinen tärkein asia? Jokainen voi sitä itseltään kysyä?

Nykyisillä lohi- ja taimen kannoilla saaliit jäävät hyvin vähäisiksi kauden aikana. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kalastusta oli pitänyt rajoittaa jo aikaisemmin monessa  joessa kannan säilyttämiseksi. En tarkoita, että vapaa-ajan kalastajat olisivat tuhonneet lohi- ja taimen kantamme. Rajoituksia olisi pitänyt myös tiukentaa ammattimaisessa kalastuksessa merellä aikaisemmin. Mutta ihminen on ahne ja luulo siitä, että kalaa riittää loputtomasti teki tepposet kalakannoillemme. Lisäksi se mitä on tapahtunut luonnossamme vuosisatojen  aikana on myös osasyy kalakantojemme kehitykselle. Mutta turha tässä tehdä syvempää analyysia kansakoulu pohjalta.

Mutta minä poika perhokalastan tuli saalista tai ei. Monesti viikko viikon perään saamatta mitään kunnon saalista. Olen eräänlainen elämäntapa intiaani. Kalastus on istutettu minuun jo äidin maidossa ja en osaa lopettaa sitä varmaan niin kauan kuin vähääkin jalka nousee ja kädet pelaa. Nautin luonnossa olosta ja tämä minun tapani kohdata luonnon kauneus suomalaisessa kesässä .

Kylmää kyytiä

Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.

Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa. 

Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.

Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.

Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.

Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.

Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.

Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.

Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.  

Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.

Kaikki on ready

   Kuva: Copilot

Lumet sulaa, joet tulvii ja minä odotan h-hetkeä mieli malttamattomana. Minun h-hetkeni on se, että tulvien hiukan hellittäessä pääsen joelle perhokalastamaan. Kotijokeni Kokemäenjoki on iso joki ja joen virtaukset ovat 500 kuution luokkaa tällä hetkellä. Lisäksi pienet sivujoet laskevat tulvien mukana savea isoon jokeen värjäten sen veden ruskeaksi.

No , mitäpä sitä turhaan hermoilemaan asian tiimoilta. Luonto toimii tahtomansa mukaan ja meidän on elettävä luonnon mukaan tässä asiassa. Joki virtaa niin kuin tahtoo meidän tahtoa kuuntelematta.

Mutta ei mitään hätää. Olen valmistaunut kauden aloitukseen ja olen valmiina kuin koira oven takana odottamassa aamupissalle pääsyä. Silloin, kun  joen kamera näyttää veden virtauksen laskeneen,  niin minä lähden kalastamaan.

Kokemäenjoki on koko kauden haasteellinen kalastaa johtuen joen suurista virtausvaihteluista. Joen voimalaitokset säätelevät virtaamaa sähkön kulutuksen, sekä hinnan mukaan. 

Mutta mitä sitä valittamaan,  niillä mennään miten joki virtaa.

Perhot alkavat olla valmiina rasioissa joita sidoin n. 200 kappaletta eli uusilla putkiperhoilla pääsee kauden aloittamaan. On isoa, painotettua, pientä ja kevyttä putkiperhoa eri tilanteisiin ja hetkiin. Värimaailma on kirkaita värejä eri muodoissaan ja mustia perhoja tein tähän vuoteen eri variaationa enemmin kuin menneinä vuosina. Jotenkin uskon tämän vuoden olevan mustien perhojen vuosi omalla kohdallani.

Mitä sitä tässä enempää jaarittelemaan. Pakkaan repun sängyn viereen valmiiksi ja toivon, että vaimo ei siihen kompastu öisellä wc reissullaan. Muuten ottaisin repun viereeni sänkyyn mutta vaimo ei hyväksy kolmen kimppaa. 

Kireitä kauden aloitukseen 

Viides kausi lähenee

Talvi ja kevät käy kamppailuaan talven tehdessä viime hyökkäyksiään. Talvi tietää häviävänsä mutta silti tahtoo kiusata kevättä, jotta me kaikki miltei odotamme. 

Niin minäkin odotan perhopenkkini äärellä kevättä lämpöineen ja viidennen perhokalastukauden alkua, joka on todella lähellä alkamistaan.  Mutta turha kiire pois aloituksen kohdalta. Kyllä joelle ehtii vähän myöhemminkin joen virtauksien ollessa rauhallisemmat.

Mitä olen oppinut perhokalastuksesta lyhyen urani aikana? Ensin sen, että tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi, vaan jokainen reissu joelle antaa jotain uutta työkalupakkiin. Toisekseksi, hyvää ja halpaa ei ole olemassa. Kannattaa panostaa välineisiin joilla perhokalastaa. Ei kannata ostaa kaikein halvimpia välineitä mutta ei myöskään kaikkein kallimpia välineitä välttämättä. Kanttaa välineet valita sen mukaan mitä kalastaa ja missä kalastaa. Kolmanneksi, tiettyjen perhokalastusvälineiden hinnat ovat nousseet tosi rajusti. Esim. siimojen hinnat ovat nousseet todella paljon. Esim Guidelinen 4 d tippit maksoivat vuonna 2020 keskimäärin 27- 29 euroa ja hinta on n.44 euroa kappale. Mutta kaikki hinnat tässä on noussut koronan ja Ukrainan sodan vuoksi.

Unhoitetaan valittaminen ja keskitytään itse asiaan eli perhokalastukseen. Paketti alkaa olla minulla kasassa tulevaa kautta varten. Muutamat rannarit vielä vaihtaisi keloihin ja tarkistaisi vanhempien kahluuhousujen kunnon, niin kaikki alkaisi olla kunnossa. Tietysti valtion kalastuksenhoitomaksu tarvitsee lunastaa vielä täksi vuodeksi, niin sitten voi lähteä hyvin mielin joelle säiden ja joen virtauksien ollessa kohdillaan. Siellä se sitten joella miltei kaikki lomat ja vapaa- ajat menevätkin Sarellin pojalla vai olenko sittenkin jo pappa iän ylittäeassä 60 vuotta?